Kuusijärven saunojen ulkoverhoilu ja terassit hiilletystä puusta

Tarina

Kuusijärvellä tuli ei ole tehoste. Se on arkea. Ihmiset tulevat rannalle saunomaan, uimaan ja palaamaan takaisin lauteille, vuodesta ja vuodenajasta toiseen. Paikka on kasvanut ilmiöksi juuri siksi, että se on samaan aikaan kaupunkilaisen lähiluontoa ja hyvin vanhaa suomalaista rituaalia. Kuusijärven saunat ovat poikkeus myös mittakaavansa vuoksi. Kyse on julkisista saunoista, jotka palvelevat laajaa kävijäjoukkoa ja ovat vahvasti osa Vantaan virkistysalueen identiteettiä.

Kun rantaan toteutettiin uudet palvelurakennukset, eli kaksi uutta savusaunaa sekä puku-, pesu- ja infotoimintoja, tavoitteena ei ollut rakentaa uutta nähtävyyttä, vaan täydentää kokonaisuutta niin, että uusi tuntuu siltä kuin se olisi ollut siellä aina. Rakennusten muotokieli ja materiaalit kytkevät ne maisemaan: hirsirunko, hiilletty verhous ja katot, jotka tuovat luonnon pintaa ja pehmeyttä arkkitehtuurin yli.

Kokonaisuus ja sen suunnitelleet toimistot Mer Arkkitehdit ja Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Talli palkittiin Vantaan Kehäkukka-arkkitehtuuripalkinnolla tunnustuksena laadukkaasta ja kestävästä arkkitehtuurista, mikä kertoo siitä, että kyse ei ole vain saunoista, vaan huolellisesti rakennetusta ympäristöstä.

Hiilin pinnat tässä kohteessa

Kuusijärvellä hiilletty puu on osa samaa tarinaa kuin savusauna. Materiaali on kulkenut tulen läpi ja jäänyt elämään. Ulkoverhouksessa käytettiin Hiili-pintaa erikoispintana, koska arkkitehtuurissa haettiin hiilletyn puun syvyyttä ja sävyä, mutta hieman hillitymmällä tekstuurilla kuin mitä yhdellä hiiltokerralla usein syntyy. Tässä kohteessa pinta tehtiin hiiltämällä, painepesemällä ja hiiltämällä uudelleen. Lopputuloksena palojälki on tunnistettava ja elävä, mutta rakeisuus on kontrolloidumpi.

Terasseissa käytettiin Noki-pintaa, joka toimii ulkotiloissa kuin pehmeä varjo. Se tukee rakennusten tummaa perusluonnetta, mutta tuo samalla harjatun pinnan käytännöllisyyttä ja rytmiä kulkureiteille ja oleskelualueille.

Hiilin näkökulmasta Kuusijärvi on myös esimerkkikohde siitä, miten hiillettyä puuta voidaan käyttää vastuullisesti ja pitkäikäisesti julkisessa ympäristössä: puu saa olla puuta, ja tuli parantaa sitä kohti pidempää käyttöä.