Tarina
Aalto-yliopiston kampuksella hyvä arki syntyy usein pienistä asioista. Siitä, että sisäänkäynnin edessä on paikka, jossa voi odottaa kaveria, lukea pari sivua tai hengähtää luennolta tullessa. Tähän tarpeeseen haluttiin levähdyspenkkejä, jotka kestävät aikaa, käyttöä ja säätä, ja jotka näyttävät siltä, että ne kuuluvat arkkitehtuuriin, eivätkä ole irrallisia kalusteita.
Materiaalivalinnassa päädyttiin Hiilin Kelo-pintaan ja leveään lankkutavaraan. Penkin istuin muodostuu useasta 45×195 mm lankuista: mitoitus tuo ryhtiä ja rauhallisen rytmin, ja leveä pinta tekee istumisesta mukavan ilman pehmusteita tai erillisiä rakenteita. Hiilin Kelo on materiaalina hiilletty, harjattu ja öljytty, ja öljyyn on lisätty harmaata sävypigmenttiä. Lopputuloksena syntyy pinta, joka on heti alusta alkaen hillitty ja kaupunkikelpoinen, mutta joka kuitenkin säilyttää poltetun puun tunnun ja elävän tekstuurin.
Kelo patinoituu ajan kanssa kauniisti hopeanharmaaksi, erityisesti ulkokohteissa, joissa valo ja sää tekevät työnsä. Olennaista on, että patina ei vie pois hiilletyn puun estetiikkaa. Se vain siirtää sitä pehmeämpään, luonnolliseen suuntaan. Pinta näyttää edelleen tulen läpikäyneeltä, mutta yhä enemmän ympäristöön sulautuvalta.
Rakenteessa kiinnostava osa on myös teräksen ja hiilletyn puun liitto. Teräksinen runko tuo penkkiin julkisen tilan vaatimaa jämäkkyyttä ja samalla se antaa puulle roolin päämateriaalina. Teräs hoitaa kantavuuden. Kiinnitysratkaisut, eli näkyvät pulttiliitokset ja päätylevyt, tekevät rakenteesta rehdin.
Ja visuaalisesti kokonaisuus toimii, kun rouhea teräs ja hiilletty puu puhuvat samaa kieltä. Molemmat ovat materiaaleja, jotka saavat elää ja vanheta arvokkaasti.
Tuotteet
Kohteessa käytettiin leveätä ja paksua Kelo-lankkua.